Ismo Jokiaho * Visual Artist

::: ISMO JOKIAHO - SUOMI | ENGLISH :::

::: HENKILÖKUVA :::

Kerro minulle runotar…miehestä, joka harhaili kauan hävitettyään…pyhän… ja joka näki monien…ja tutustui ihmisten…
Tieni taiteen parissa alkoi konkreettisesti vuonna 1984, jolloin maailmaani jysähtivät saksalaiset uusekspressionistit, ja erään näyttelyvierailun seurauksena löysin itsestäni pienen, mutta sitäkin kirkkaamman kipinän ja halun ilmaista itseäni maalaamalla. Olennaista tuossa vaiheessa minulle oli se valtaisa tunneskaala, joka asioita maalatessa mielessä liikkui. Taide vaikutti kuin terapia nuoreen joustavaan mieleen. Maalasin, maalasin ja maalasin halki pihisevien pikivesien tietynlaiseen uupumuksen asti.
Syksyllä 1986 lähdin Joensuun yliopistoon opiskelemaan kulttuurintutkimusta, ja kiinnostukseni levisi myös laajemmalle kulttuurin kentillä; kirjallisuuteen, teatteriin ja musiikkiin. Yritin jopa jättää maalaamisen kokonaan, mutta eihän kerran löytynyt kipinä ja kaipuu ilmaisuun enää suostunut sammumaan. Ensimmäisen varsinaisen yksityisnäyttelyni pidin vuonna 1994, jonka jälkeen paluuta taiteesta ei enää ollut.
Henkilökohtaisesti maalaaminen on aina tuottanut iloa ja tyydytystä, myös vaikeina aikoina, jolloin usko tähän maailmaan on ollut koetuksella. Maalaamisen iloa tuottava luonne onkin eräs olennainen motiivi tehdä sitä, lyhyesti ja yksinkertaisesti. Juuri tästä syystä olenkin kulkenut polkujani useasti täysin mieleni ja mielenkiintojeni mukaisesti, sen kummemmin välittämättä ajan trendeistä tai muodeista. Olennaista on että olen voinut valita, mitä olen tehnyt.
Maalaaminen ja piirtäminen ovat henkilökohtaisesti enemmänkin intohimo ja kokonainen elämäntapa kuin vain pelkkä työ. Henkilökohtaisesti taide ja taideteos heijastavat aina omaa sisäistä olemustaan, muotoaan sekä laatuansa, joka parhaimmillaan täydentää meitä ihmisolentoina.

Takaisin ylös

::: PORTRAIT :::

I was born in 1965 in a place called Saarijärvi in the middle of Finland. Currently I live and work in a city called Tampere.
I began to paint when I was about twenty after a one crucial trip to different European art museums. After that experiment my interest for painting grew.
After my graduation in 1992 from the cultural studies and arts at the University of Joensuu I started to paint regularly. As an artist I consider myself as a D.I.Y artist and a self-teaching painter, because art is never ending process for me.
My early paintings were influenced by the expressionism and my personal life situations and realities. Those days I searched clarity, purity and straightforwardness of expression. I used to paint by using paints squeezed straight out from the tubes instead of mixing the colours while painting. I was aiming my inspirations and feelings on canvas straight and raw. I used to paint like a bird sings, spontaneously and free.
After that followed the strict period of abstract paintings. My goal at that period was to make paintings that have the strongest effect without any hard efforts. The subjects of paintings were actually faded out as much as possible. The main question for me at that time was what are the limits of painting so that it still can be called a painting. The idea was a kind of deconstruction of formal conventions of the idea of painting.
Eventually I found Sumi-e style of painting in December 2006. As an art form, Sumi-e gave me all the elements I needed for creating: Purity, intensity, chaos, power, perfection, discipline and beauty. Nowadays I am painting again with figurative motifs and subjects but the attitude toward painting has not change a bit from the beginning.
My paintings and other works are based on the simple fact that I try to tell and concentrate on the essential. No matter if the subject is about “human condition” or “naturescape.” I am still inspired by the art of eastern Zen style paintings and traditional modern western modernist art. For me the main things of“zen philosophy” can be see mainly as source material for my own style. Sometimes the influence is barely evident and other times quite literal.

Page up